Ostin hevosen Latviasta

Lupailin teille pari viikkoa sitten, että kirjoittaisin hieman auki, miten päätin ostaa hevosen ulkomailta ja miten se käytännössä tapahtui. Koska tekstiä tulee varmasti jonkin verran, en usko sen mahtuvan instagram feedin päivitykseen. Tässä se siis tulee alusta loppuun!

Edellisestä hevosestani sovittiin kaupat viime vuoden viimeisenä päivänä, 31.12.2019. Koska kyseinen päivä oli viimeinen, jolloin pystyin irtisanomaan tallipaikkamme mahdollisimman lyhyellä maksuajalla, minun piti tehdä päätös tallipaikan irtisanomisesta samana päivänä. Hevostyttö on ehkä nopein ihmislaji tekemään päätöstä uuden lemmikin ostosta... Vain hetki puhelun jälkeen jossa sovimme Bellezza di Notten kaupoista, löysin itseni selailemasta hevostalli.nettiä, ratsut.fitä ja hevosilmoitukset.fitä. Koska minulla oli kokemusta jo Granden kohdalla ulkomailta ostettavista hevosista, lueskelin myös englannin kieliset ilmoitukset aiemmin mainitsemiltani sivustoilta läpi. Monet ulkomaalaiset hevosten välittäjät olivat kertoneet ilmoituksessaan lyhyesti parista myyntihevosestaan, ja kirjoittaneet loppuun, että kysy lisää, heillä on enemmänkin hevosia kaupan. Laittelin sitten surutta kaikille suomalaisille, sekä ulkomaalaisille hevosvälittäjille sekä kasvattajille sähköpostia. Viestejä lähti Suomen lisäksi mm. Eestiin, Latviaan, Irlantiin, Ranskaan, Saksaan...

Jos sinua kiinnostaa vain käytännön asiat, hyppää kaksi kappaletta eteenpäin. Jos sinua kiinnostaa miten päädyin juuri Sinttiin, jatka lukemista tästä.

Rajasin heti ensimmäisessä sähköpostissani hevosen koon, iän, sukupuolen sekä budjetin. Kaikkiin sähköposteihini ulkomailta vastattiin, ja tarjolla oli jos jonkin näköistä hevosta. Kuvailustani huolimatta minulle tarjottiin tammoja, ruunia, alle 155cm hevosia, yli 170cm hevosia, 2016-2013 syntyneitä hevosia sekä budjetin ylittäviä hevosia. Valkkailin joukosta sitten yksittäisiä lupaavan kuuloisia hevosia, joista sitten pyysin lisää kuvia ja videoita. Top kolmoseen pääsivät yksi suomalaisen kasvattajan ponirotuinen hevonen (voi kuinka kotoinen olo siitä tulikaan!!), sekä Latviasta kaksi hevosta samalta kasvattajalta. Suomalaisesta sain kaksi vuoden vanhaa laidunkuvaa sekä yhden lyhyen irtohypytysvideon. Latvialaisista sain toisesta laajan irtohytysvideon, hoitovideon, yli 20 kuvaa ja esteratsastusvideon. Ja toisesta Latvialaisesta sain 3 kuvaa, esteratsastusvideon ja kouluratsastusvideon. Suomalainen oli hakemani ikäinen, molemmat Latvialaiset suuniteltua vuotta vanhempia. Suomalainen oli hieman suunniteltua pienempi, Latvialaiset mahtuivat kokoluokkaani. Kaikki mahtuivat budjettiin, vaikka yksi oli kahta muuta hevosta pari tuhatta euroa kalliimpi.

Lähettelin näiden kolmen hevosen kuvia, videoita ja tietoja sekä koulu-, että estevalmentajalleni. Itse olin jo valinnut yhden omaksi lempparikseni, vaikka ne kaksi muutakin olivat kivoja. Kouluvalmentajani lemppari oli sama kuin minun, joten kysyin vielä kouluratsastusvideota tästä hevosesta. Itse en kumminkaan lämmennyt yhtään kyseisen hevosen tasaisen työskentelylle, joten lempparini vaihtui, vaikka kouluvalmentajani piti kantansa. Missään vaiheessa hän ei sanonut, että minun pitäisi ostaa se, mutta koska kysyin hänen mielestään parasta, kertoi hän mielipiteensä. Tässä vaiheessa odottelin estevalmentajani mielipidettä näihin kolmeen hevoseen lähetettyäni kaikki saamani materiaalit. Estevalmentajani oli nyt samalla kannalla kuin minä, eikä kouluvalmentajanikaan pitänyt kyseistä hevosta huonona vaihtoehtona. Tässä vaiheessa päivämäärä taisi olla 4.1.2020 tai jotain vastaavaa. 4.1.2020 edellinen hevoseni vaihtoi omistajaa, ja matkasi Ypäjän kautta uuteen kotiinsa Myrkkyyn. "Isoissa" päätöksissä elämässäni olen ottanut 14 päivän taktiikan, eli mietin valitsemamme hevosen ostoa 14 päivää, ennen kuin tein lopullisen ostopäätöksen. Jos ajatus tuntui hyvälle yhä kahden viikon jälkeen, se todellakin kannatti tehdä.

Olimme jo aiemmin keskustelleet Latvialaisen hevosvälittäjän kanssa käytännön asioista, kuten mitä suurinpiirtein ostotarkastus ja Suomeen kuljetus tulisi maksamaan. Niimpä 15.1.2020 ilmoitin Latvialaiselle hevosvälittäjälle, että haluan ostaa hevosen nimeltä Cielavina, jos se menee läpi ostotarkastuksesta. Kerroin samantien mitä haluan ostotarkastukseen sisältyvän, eli normaali vetcheck, jalkojen taivutus, sekä alempiin, että ylempiin niveliin. Lisäksi röntgenkuvat kaikista jaloista, etu- ja takapolvet, kintereet, alemmat nivelet ja kaviot. Keskustelua käytiin keskiviikkona, ja perjantaille saatiin varattua ostotarkastus. Annoin pyynnöstä koko nimeni, osoitteeni, puhelinnumeroni sekä sähköpostini ostotarkastuksen laskua varten. Eläinlääkäri ei tullut tekemään ostotarkastusta myyjän omalle tallille, joten myyjän piti kuljettaa Cielavina klinikalle tarkastettavaksi. Tästä minulle tuli 60 euroa kuluja, jotka menivät bensan ja kuljettajan kuluihin. Jos ostaisin hevosen, tämä 60 euroa vähennetään ostosummasta.

Sain eläinlääkärin laskun sähköpostiini torstai iltana, ja ostotarkastukselle tuli loppu summaksi noin 500 euroa. Perjantaina sain iltapäivällä sähköpostiini Cielavinan röntgenkuvat, ja myyjältä tuli whats app viesti, että ostotarkastus oli tehty. Rtg kuvissa ei kuulemma ollut mitään erikoista, mutta jalkojen taivutuksessa oli ollut ongelmia. Cielavina oli ollut klinikalla niin stressaantunut, että se oli yrittänyt takajalkoja taivuttaessa vain potkia eläinlääkäriä, eikä ollut lopultakaan antanut takajalkojansa taivutukseen. Loppuilta odoteltiinkin eläinlääkäriltä vetcheck papereita, jotka saapuivat täysin puhtaina puoliltaöin muutaman kysely viestin jälkeen. Koska eläinlääkäri ei ollut saanut tutkittua takajalkoja kliinisesti, lähetti myyjä lauantai aamupäivällä videon, jossa näkyi kuinka ongelmitta Cielavinan kaikki kaviot puhdistettiin kaviokoukulla. Lauantai aamuna lähetin Cielavinan rtg kuvat luottoeläinlääkärillemme Suomessa, joka tsekkasi kuvat läpi samana päivänä. Hän löysi kuvista kahdesta jalasta hyvin pienet luupiikit, mutta painotti, ettei ole niistä kovin huolissaan.

Lauantai iltana laitoin myyjälle viestin, että ostan Cielavinan, millä aikataululla se saadaan Suomeen? Tiistaina heidän vakio kuljetusyrityksensä oli tulossa Suomeen, joten Cielavina pääsisi siinä kyydissä. Aloin heti varailla Cielavinalle eläinlääkäriä raspaamaan hampaat, sekä pistämään tarvittavat rokotukset. Koska Cielavinalla ei ollut kenkiä, kysyin myös kengittäjältämme Niklas Kannostolta, milloin hän ehtisi tulla nakuttelemaan hevoselle tohvelit jalkoihin. Koska Nikke halusi Cielavinan kengitykseen rauhoitettuna, piti ell sekä kenkääjä saada tallille samaan aikaan! Onneksi aikataulut saatiin kohtuulllisen helposti sumplittua yhteen, ja duo lupasi saapua heti torstai aamuna Sipooseen hoitamaan uuden hevosen kuntoon!

Maanantaina kyselin kuljetusyritykseltä aikatauluja, jolloin hevonen oli saapumassa Sipooseen. Kuljettaja kumminkin sanoi, ettei Cielavinalle oltu saatu tehtyä traces tarkastusta ajoissa (Traces tarkastus tehdään aina kun hevonen siirtyy maasta toiseen, se tarvitaan myös maahan rekisteröintiä varten), joten Cielavina saapuu Suomeen vasta keskiviikkona. Tiistaina sitten taas kyselin Cielavinan Sipooseen rantautumis aikataulua, ja kuljetusliike ilmoitti hevosen saapuvaksi klo. 11-11:30 välillä. Menin keskiviikkona jo kymmenen aikaan tallille valmistelemaan tulevalle hevoselle karsinan, sekä käytin Maisan lenkillä tallin viereisessä metsässä. Kun saavuimme takaisin tallin pihaan about 10:30, siinä odottikin jo Eestin kilvissä oleva hevoskuorma-auto. Kuljettaja antoi minulle Cielavinan traces todistuksen sekä passin, ja itse maksoin myyjän pyynnöstä käteisellä sekä hevosen hinnan, että kujetuksen hinnan 450 euroa.

Olin aiemmista kuljetusliikkeen viesteistä ymmärtänyt, että Cielavinan mukana samalla kyydillä Suomeen tulee yksi toinenkin hevonen. Triple K Stablesin pihassa avattiin kuorma-auton perä, ja ensimmäisenä autosta tuijottaa ruskea, raskasrakenteinen, ehkä ponikokoinen läsipää. Ei mitään, hevonen ulos ja toista hevosta ulos ottamaan. Kun ensimmäinen hevonen oli tullut ulos, niin toisen hevosen pää kurkisti autosta. Mutta!! Se oli täsmälleen saman näköinen kuin ensimmäisenä ulos tullut! :,D Ehdin jo säikähtää, että eiiiisssss tuo ei ole se mitä tilasin! :D Tämäkin poni otettiin ulos autosta, ja molemmat keskenään samanlaiset ruskeat ponit lätkäistiin minulle käteen... Autossa onneksi näkyi kumminkin vielä liikettä, ja väliseinän alta kurkisti musta turpa, jossa oli valkoinen pilkku. Tässä vaiheessa huokaisin syvään. Kuljettaja otti Cielavinaa autosta, tai lähinnä yritti, mutta hevonen ei uskaltanut laskeutua lastaussiltaa alas. Minuutin nykimisen jälkeen Cielavina hyppäsi kaaressa puolesta välistä lastaussiltaa kengättömät kaviot jäisellä asfaltilla liukuen ulos.

Ensimmäiset päivät tarkkailin Sintin ruoka ja juoma määriä, ja tulin tulokseen, että ainakin vesi maistuu. Torstaina hampaat raspattiin, aloitettiin rokotusohjelma ja laitettiin Sintille kengät jalkaan. Nyt kun eläinlääkäri oli paikalla, pystyin helposti suoraan kysymään eläinlääkäriltämme, kuka Etelä-Suomessa tunnistaa hevoset rekisteröintiä varten. Sain Ell:iltä nimen ja puhelinnumeron, johon soitin perjantaina. Saman viikon lauantaina annoin hevoselle matolääkkeen, ja seuraavan viikon tiistaina saapui tunnistaja tallillemme hevosieni Suomeen rekisteröintiä varten. Sintin ja Granden pienimmätkin väri läiskät ja viirut piirrettiin paperille, merkittiin pyörteet ja tarkistettiin sirut. Sintti oli täysin tunnistettavissa passiinsa ja traces todistukseen, + sirukin täsmäsi, joten passi ja paperit lähtivät Hippokseen. Nyt enää odotellaan passeja takaisin saapuvaksi, ennen sitä saan varmaan muutaman harmaan hiuksen kasvatella. Sintti treenaa tällä hetkellä jo aktiivisesti, jotta ollaan keväällä kisakauden alkaessa terässä!

Eveliinan haastattelu

Joulukalenteri 2019, luukku 18 tulee taas blogipohjalla, sillä tekstimäärä ei mahdu Instagramin tekstikenttään. Tarkoituksena on siis viime vuoden joulukalenterin tapaan julkaista vain yksi postaus blogiin joulukalenteria varten, en ole muuten perustamassa blogia.

Tässä luukussa kerron suurin piirtein miten luukku 18, "Eveliinan haastattelu" sujui! Haastattelin Eveliinan äänitteelle, josta sitten nyt jälkikäteen kirjoitan Instagram seuraajieni keksimät kysymykset ja Eveliinan vastaukset. Selvennyksenä jos vielä on epäselvää, Eveliina on avovaimoni, ja hänen kanssaan suoritamme tätä luukkua jo kolmantena peräkkäisenä vuonna. Eveliina ei ole koskaan varsinaisesti ratsastanut, eikä pahemmin käy tallilla.

Sitten kysymyksiin! E = Eveliina S = Saima, eli minä.

1. Mihin ikään asti hevonen luokitellaan nuoreksi hevoseksi?

E: Täst ei tuu hauskaa kun mä tiedän kaikki. Sssixx.
S: Lukitsetko vastauksesi?
E: I don't knoww... Onks Bella vielä nuori? Kysymyksen vastaus on kuusi. ...Ei! Se on... Saanks mä nopee googlaa? Oota, jos heppa elää sinne 20 vuotiaaks, nii... Ehkä sitten 8. Joo.

Oikea vastaus, nuoreksi hevoseksi luokitellaan 3-7-vuotiaat hevoset.

2. Mikä on vastinhihna?

E: Enks mä saa vaihtoehtoja?
S: No liittyy ratsastajaan, suitsiin vai satulaan?
E: Se liittyy suitsiin. Se on joku hihna jolla otetaan vastaan sitä, että heppa tekee jotain. Me hillitään sitä tekemästä jotain.

Oikea vastaus, satulan hihna, joihin kiinnitetään satulavyö.

3. Mitä tarkoittaa, jos hevonen on pohkeen takana?

E: ...No siis se tarkoittaa et sun pohje on...
S: Ai että sä seisot sen hevosen edessä?
E: Exactly! :D Siis se, että sun jalat on *kädet huitoo* edessä ja suurin osa siit hepasta on sun takana.
*Oikean vastauksen kertomisen jälkeen*
Ai, mä ajattelin et niinkun et se olisi hyvä. Mutta ei pohkeen edessäkään ole hyvä!
S: On, aina pyritään ratsastamaan hepat pohkeen eteen.

Oikea vastaus, hevonen on hidas pohkeelle, ei lähde pohkeesta eteen.

4. Mitä on rivi?

E: ...Rivi hevosia :D. Hevosia rivissä! Hmm... Ei rivi tarkota mitään! Rivi tarkottaa riviä! Hevoset rivissä. Jonossa. Tai sit se tarkottaa jotain jalkoja. Et jalat on rivissä.

Oikea vastaus, rivi on hevosen ihotulehdus vuohiskuopassa.

5. Kuinka monta kieltoa saa tulla kilpailuissa ilman, että hylätään?

E: Two.
S: Eli monennesta hylätään?
E: Toisesta!
S: Eli ootko vielä kisassa mukana kahden kiellon jälkeen?
E: En!

Oikea vastaus, yksi.

6. Millä estekorkeudella kilpaillaan World Cuppia?

E: 140!

"Oikea" vastaus, S: nyt Horse Showssa taisi olla kisakorkeus 150-165cm.

7. Saiman kallein hevosvaruste ja sen hinta?

E: O_O. Satula! 500 euros.
S: 1500.
E: :D Well... Almost!
S: Toiseksi kallein?
E: Öhmm... Kypärä? Se jossa on ruskeeta.

Oikea vastaus, 1. Satula 1500e 2. Antareksen kypärä (eli se, jossa on ruskeaa).

8. Luettele 3 hevosväriä?

E: Mulla on ollu tää joskus!
S: Ei ole, ne oli rotuja.
E: Kimo! Eiks ruskee oo omansa? Lehmä! Mä oon kuullu, et se on! Lehmän kirjava 8). Hmm... Seepra! :D No mikä Bella on? Ruskea! Se on punaruskea! Kakan ruskea? No emmä tiiä! Musta.

Oikea vastaus, vastaus hyväksytty - kimo, lehmän kirjava ja musta.

Harjakassin sisältö

Joulukalenteri 2018, luukun 12 päätin tehdä blogipohjalle, sillä haluamani tekstimäärä ei mahtunut Instagramin tekstikenttään... Tarkoituksena ei siis ole pykätä blogia pystyyn, vaan tehdä tämä yksi postaus jollekin pohjalle, jonne tekstiä mahtuu...

Tässä luukussa esittelen totuutta pahemmin kaunistelematta meidän harjakassin sisällön. Kuten kaikki tietävät, harjakassiin on helppo heittää jokin ylimääräinen tavara tai roska vain pois käsistä, kun on tekemässä muuta. Siltä meidän harjakassi näyttääkin... Esittelen harjakassin kahdessa kuvassa, 25 osassa. Ota siis kaakaokupponen kouraan ja istu alas!

1. Piikkiharja. Taisin ostaa tämän heti ensimmäisellä viikolla Bellan tullessa. Puuilon harja on toiminut moitteettomasti hännän ja harjan suinnassa jo monta vuotta.

2. Suojaharja. Tällä harjaan yleensä suojat ja muut likaiset asiat. Kuten kurakelin jälkeen Bellan jalat 🤷🏿‍♀. Sen takana lukee isoilla kirjaimilla "suojat", mutta jostain syystä silti aina, kun joku muu harjaa Bellaa, tarttuu tämä harja ensimmäisenä harjaajalle käteen? 🤔

3. Kumisuka. Tällä harjaan Bellan joka kerta kun käyn tallilla. Bellalla on vähän kuin atooppinen iho, jos se jää likaiseksi, Bellan kehoon alkaa ilmestyä valkuaispatin näköisiä patteja. Kumisualla aina hinkkaan lian karvan pintaan, josta se on toisella harjalla helppoa suihkia kuivikkeiden sekaan.

4. Kaviokoukku. Pari asiaa pidin vanhalta hevoseltani, kun sen möimme. Tämä oli yksi niistä! 😁 Aikoinaan taidettiin ostaa tämä siskoni kanssa Horzesta, halusin säästää tämän Bellalle, kun mun mielestä se oli niin kivan näköinen! Tosin nykyään koukku on hieman elämää nähnyt, eilen taas yritin väännellä sitä oikeaan asentoon tilsojen kaivamisen jäljiltä...

5. Jalkaharja. Tosin en nykyään oikein jaksa vaihtaa harjaa muun kehon harjaamisen ja jalkojen välissä, joten tämä harja on lojunut jonkin aikaa turhana kassissa.

6. Pölyharja. Tätä käytän ehdottomasti eniten. Samalla harjalla harjaan Bellan kehon, pään sekä jalat. Kumisualla pintaan nostetut liat lähtevät kuin vettä vain, ja harja on silti tarpeeksi luja jalkojen lialle, kuin myös joustava pään harjaukseen.

7. Vanha jalkaharja. Tätä en ole enää pitkiin aikoihin käyttänyt, tämänkin ostin Puuilosta samoihin aikoihin piikkiharjan kanssa. Voisin poistaa harjakassista tilaa viemästä.

8. Ötökkämyrkky. Tämä on jäänyt kesän jäljiltä pyörimään harjakassiin. Poistampa sen sieltä samantien 😅.

9. Herkku. En itseasiassa edes tiedä mikä tämä on, kai jotain jähmeää melassia kera vitamiinien tms 🤔. Tämä on tullut Sirulta ja Piitulta 😍.

10. Lettareita. Ruskeita normaaleita silikoni lettareita 🤷🏿‍♀.

11. Hokkivermeet. Rasiassa on hokkeja, sen vieressä hokkien avaus ja kiristysväline, sekä oikealla punaisella avataan hokinreiät! Nämä ovat kesäisin nurmihokkeja varten, ja talvisin talvihokkeja varten aina harjakassissa!

12. Shampoo. Voitin tämän vuosi pari sitten jostain kilpailuista. Toistaiseksi käyttämätön, sillä pesen Bellan yleensä Hexosilillä. Shampookin voisi odottaa vuoroaan kaapissa!

13. Karvasuojat. Meidän tänä vuonna HIHSistä ostetut koulusuojat ovat aina harjakassissa valmiina lähtöön! 💪🏼

Sitten harjakassin sivutaskuista löytyneet roippeet!

14. Heijastinliivi. Jokaisella vastuullisella hevosenomistajalla on heijastinliivi. Me vähänkin hämärällä, ja usein täysin keskellä päivääkin käytämme maastossa heijastinliiviä. Mun mielestäni sellaiset ihmiset ovat typeriä, jotka eivät käytä heijastimia. Heijastin on halpa henkivakuutus, mutta jos haluat siitä huolimatta esittää koulun kovista ja olla ilman heijastimia, niin ilmoittaudu sitten elinluovutuslistalle, jotta joku jolla elämäniloa on, saa mahdollisuuden terveeseen elämään! ❤️

15. Kannukset. Aina valmiina lähdössä Jonnan tehotreeniin pakertamaan siirtymisiä ja avotaivutuksia!

16. Nyppimiskampa. Tämä ostettiin kun ensimmäinen hevoseni tuli meille. Käytetty noin kolme kertaa, en vaan osaa enkä ymmärrä 🤷🏿‍♀.

17. Sakset. Fiskarsin luottosakset, joista terät ovat tylsistyneet armottomasti. Toimivat kuin ripsentaivuttimet, mutta harjassa 🤷🏿‍♀.

18. Punainen rusetti. Harjakassin sivutaskusta helppo kisoihin lähtiessä kietaista Bellan häntään!

19. Harjauskivi. Tälle harvemmin on tarvetta, ja vaikka olisikin, en sitä oikeaan tarkoitukseensa käytä. Testatkaapa, kuinka hyvin lähtee karvaturrin irtokarvat satulahuovan sisäpuolelta harjakivellä pyyhkimällä!

20. Tussit. Musta ja valkoinen, kukapa ei tallilla olisi koskaan tussia kaivannut? 😅

21. Kuolaimet. Bellalla on yleensä kolmipala, mutta joskus villiinnyn ja laitan sille suoran ompun! Joka kerta kaduttaa yhtä paljon 🤷🏿‍♀.

22. Kisanumero. Yleensä meidän kisanumero on ympäri vuoden tiukasti kiinni satulassa, mutta nyt pidemmän kisatauon ajaksi se on päässyt lepäämään harjakassin sivutaskuun!

23. Maalarinteippi. Jesari olisi parempi, mutta sen hukassa ollessa hätätilanteita varten maalarinteippiin saa hyvin kirjoitettua jämäkät ohjeet!

24. Hokinreikien avain. Varmuuden vuoksi toinenkin mukana harjakassissa!

25. Tyhjät pussit. Älkääkä vain erehtykö kysymään, mitä ne tekevät harjakassissa 🤷🏿‍♀.