Lupailin teille pari viikkoa sitten, että kirjoittaisin hieman auki, miten päätin ostaa hevosen ulkomailta ja miten se käytännössä tapahtui. Koska tekstiä tulee varmasti jonkin verran, en usko sen mahtuvan instagram feedin päivitykseen. Tässä se siis tulee alusta loppuun!
Edellisestä hevosestani sovittiin kaupat viime vuoden viimeisenä päivänä, 31.12.2019. Koska kyseinen päivä oli viimeinen, jolloin pystyin irtisanomaan tallipaikkamme mahdollisimman lyhyellä maksuajalla, minun piti tehdä päätös tallipaikan irtisanomisesta samana päivänä. Hevostyttö on ehkä nopein ihmislaji tekemään päätöstä uuden lemmikin ostosta... Vain hetki puhelun jälkeen jossa sovimme Bellezza di Notten kaupoista, löysin itseni selailemasta hevostalli.nettiä, ratsut.fitä ja hevosilmoitukset.fitä. Koska minulla oli kokemusta jo Granden kohdalla ulkomailta ostettavista hevosista, lueskelin myös englannin kieliset ilmoitukset aiemmin mainitsemiltani sivustoilta läpi. Monet ulkomaalaiset hevosten välittäjät olivat kertoneet ilmoituksessaan lyhyesti parista myyntihevosestaan, ja kirjoittaneet loppuun, että kysy lisää, heillä on enemmänkin hevosia kaupan. Laittelin sitten surutta kaikille suomalaisille, sekä ulkomaalaisille hevosvälittäjille sekä kasvattajille sähköpostia. Viestejä lähti Suomen lisäksi mm. Eestiin, Latviaan, Irlantiin, Ranskaan, Saksaan...
Jos sinua kiinnostaa vain käytännön asiat, hyppää kaksi kappaletta eteenpäin. Jos sinua kiinnostaa miten päädyin juuri Sinttiin, jatka lukemista tästä.
Rajasin heti ensimmäisessä sähköpostissani hevosen koon, iän, sukupuolen sekä budjetin. Kaikkiin sähköposteihini ulkomailta vastattiin, ja tarjolla oli jos jonkin näköistä hevosta. Kuvailustani huolimatta minulle tarjottiin tammoja, ruunia, alle 155cm hevosia, yli 170cm hevosia, 2016-2013 syntyneitä hevosia sekä budjetin ylittäviä hevosia. Valkkailin joukosta sitten yksittäisiä lupaavan kuuloisia hevosia, joista sitten pyysin lisää kuvia ja videoita. Top kolmoseen pääsivät yksi suomalaisen kasvattajan ponirotuinen hevonen (voi kuinka kotoinen olo siitä tulikaan!!), sekä Latviasta kaksi hevosta samalta kasvattajalta. Suomalaisesta sain kaksi vuoden vanhaa laidunkuvaa sekä yhden lyhyen irtohypytysvideon. Latvialaisista sain toisesta laajan irtohytysvideon, hoitovideon, yli 20 kuvaa ja esteratsastusvideon. Ja toisesta Latvialaisesta sain 3 kuvaa, esteratsastusvideon ja kouluratsastusvideon. Suomalainen oli hakemani ikäinen, molemmat Latvialaiset suuniteltua vuotta vanhempia. Suomalainen oli hieman suunniteltua pienempi, Latvialaiset mahtuivat kokoluokkaani. Kaikki mahtuivat budjettiin, vaikka yksi oli kahta muuta hevosta pari tuhatta euroa kalliimpi.
Lähettelin näiden kolmen hevosen kuvia, videoita ja tietoja sekä koulu-, että estevalmentajalleni. Itse olin jo valinnut yhden omaksi lempparikseni, vaikka ne kaksi muutakin olivat kivoja. Kouluvalmentajani lemppari oli sama kuin minun, joten kysyin vielä kouluratsastusvideota tästä hevosesta. Itse en kumminkaan lämmennyt yhtään kyseisen hevosen tasaisen työskentelylle, joten lempparini vaihtui, vaikka kouluvalmentajani piti kantansa. Missään vaiheessa hän ei sanonut, että minun pitäisi ostaa se, mutta koska kysyin hänen mielestään parasta, kertoi hän mielipiteensä. Tässä vaiheessa odottelin estevalmentajani mielipidettä näihin kolmeen hevoseen lähetettyäni kaikki saamani materiaalit. Estevalmentajani oli nyt samalla kannalla kuin minä, eikä kouluvalmentajanikaan pitänyt kyseistä hevosta huonona vaihtoehtona. Tässä vaiheessa päivämäärä taisi olla 4.1.2020 tai jotain vastaavaa. 4.1.2020 edellinen hevoseni vaihtoi omistajaa, ja matkasi Ypäjän kautta uuteen kotiinsa Myrkkyyn. "Isoissa" päätöksissä elämässäni olen ottanut 14 päivän taktiikan, eli mietin valitsemamme hevosen ostoa 14 päivää, ennen kuin tein lopullisen ostopäätöksen. Jos ajatus tuntui hyvälle yhä kahden viikon jälkeen, se todellakin kannatti tehdä.
Olimme jo aiemmin keskustelleet Latvialaisen hevosvälittäjän kanssa käytännön asioista, kuten mitä suurinpiirtein ostotarkastus ja Suomeen kuljetus tulisi maksamaan. Niimpä 15.1.2020 ilmoitin Latvialaiselle hevosvälittäjälle, että haluan ostaa hevosen nimeltä Cielavina, jos se menee läpi ostotarkastuksesta. Kerroin samantien mitä haluan ostotarkastukseen sisältyvän, eli normaali vetcheck, jalkojen taivutus, sekä alempiin, että ylempiin niveliin. Lisäksi röntgenkuvat kaikista jaloista, etu- ja takapolvet, kintereet, alemmat nivelet ja kaviot. Keskustelua käytiin keskiviikkona, ja perjantaille saatiin varattua ostotarkastus. Annoin pyynnöstä koko nimeni, osoitteeni, puhelinnumeroni sekä sähköpostini ostotarkastuksen laskua varten. Eläinlääkäri ei tullut tekemään ostotarkastusta myyjän omalle tallille, joten myyjän piti kuljettaa Cielavina klinikalle tarkastettavaksi. Tästä minulle tuli 60 euroa kuluja, jotka menivät bensan ja kuljettajan kuluihin. Jos ostaisin hevosen, tämä 60 euroa vähennetään ostosummasta.
Sain eläinlääkärin laskun sähköpostiini torstai iltana, ja ostotarkastukselle tuli loppu summaksi noin 500 euroa. Perjantaina sain iltapäivällä sähköpostiini Cielavinan röntgenkuvat, ja myyjältä tuli whats app viesti, että ostotarkastus oli tehty. Rtg kuvissa ei kuulemma ollut mitään erikoista, mutta jalkojen taivutuksessa oli ollut ongelmia. Cielavina oli ollut klinikalla niin stressaantunut, että se oli yrittänyt takajalkoja taivuttaessa vain potkia eläinlääkäriä, eikä ollut lopultakaan antanut takajalkojansa taivutukseen. Loppuilta odoteltiinkin eläinlääkäriltä vetcheck papereita, jotka saapuivat täysin puhtaina puoliltaöin muutaman kysely viestin jälkeen. Koska eläinlääkäri ei ollut saanut tutkittua takajalkoja kliinisesti, lähetti myyjä lauantai aamupäivällä videon, jossa näkyi kuinka ongelmitta Cielavinan kaikki kaviot puhdistettiin kaviokoukulla. Lauantai aamuna lähetin Cielavinan rtg kuvat luottoeläinlääkärillemme Suomessa, joka tsekkasi kuvat läpi samana päivänä. Hän löysi kuvista kahdesta jalasta hyvin pienet luupiikit, mutta painotti, ettei ole niistä kovin huolissaan.
Lauantai iltana laitoin myyjälle viestin, että ostan Cielavinan, millä aikataululla se saadaan Suomeen? Tiistaina heidän vakio kuljetusyrityksensä oli tulossa Suomeen, joten Cielavina pääsisi siinä kyydissä. Aloin heti varailla Cielavinalle eläinlääkäriä raspaamaan hampaat, sekä pistämään tarvittavat rokotukset. Koska Cielavinalla ei ollut kenkiä, kysyin myös kengittäjältämme Niklas Kannostolta, milloin hän ehtisi tulla nakuttelemaan hevoselle tohvelit jalkoihin. Koska Nikke halusi Cielavinan kengitykseen rauhoitettuna, piti ell sekä kenkääjä saada tallille samaan aikaan! Onneksi aikataulut saatiin kohtuulllisen helposti sumplittua yhteen, ja duo lupasi saapua heti torstai aamuna Sipooseen hoitamaan uuden hevosen kuntoon!
Maanantaina kyselin kuljetusyritykseltä aikatauluja, jolloin hevonen oli saapumassa Sipooseen. Kuljettaja kumminkin sanoi, ettei Cielavinalle oltu saatu tehtyä traces tarkastusta ajoissa (Traces tarkastus tehdään aina kun hevonen siirtyy maasta toiseen, se tarvitaan myös maahan rekisteröintiä varten), joten Cielavina saapuu Suomeen vasta keskiviikkona. Tiistaina sitten taas kyselin Cielavinan Sipooseen rantautumis aikataulua, ja kuljetusliike ilmoitti hevosen saapuvaksi klo. 11-11:30 välillä. Menin keskiviikkona jo kymmenen aikaan tallille valmistelemaan tulevalle hevoselle karsinan, sekä käytin Maisan lenkillä tallin viereisessä metsässä. Kun saavuimme takaisin tallin pihaan about 10:30, siinä odottikin jo Eestin kilvissä oleva hevoskuorma-auto. Kuljettaja antoi minulle Cielavinan traces todistuksen sekä passin, ja itse maksoin myyjän pyynnöstä käteisellä sekä hevosen hinnan, että kujetuksen hinnan 450 euroa.
Olin aiemmista kuljetusliikkeen viesteistä ymmärtänyt, että Cielavinan mukana samalla kyydillä Suomeen tulee yksi toinenkin hevonen. Triple K Stablesin pihassa avattiin kuorma-auton perä, ja ensimmäisenä autosta tuijottaa ruskea, raskasrakenteinen, ehkä ponikokoinen läsipää. Ei mitään, hevonen ulos ja toista hevosta ulos ottamaan. Kun ensimmäinen hevonen oli tullut ulos, niin toisen hevosen pää kurkisti autosta. Mutta!! Se oli täsmälleen saman näköinen kuin ensimmäisenä ulos tullut! :,D Ehdin jo säikähtää, että eiiiisssss tuo ei ole se mitä tilasin! :D Tämäkin poni otettiin ulos autosta, ja molemmat keskenään samanlaiset ruskeat ponit lätkäistiin minulle käteen... Autossa onneksi näkyi kumminkin vielä liikettä, ja väliseinän alta kurkisti musta turpa, jossa oli valkoinen pilkku. Tässä vaiheessa huokaisin syvään. Kuljettaja otti Cielavinaa autosta, tai lähinnä yritti, mutta hevonen ei uskaltanut laskeutua lastaussiltaa alas. Minuutin nykimisen jälkeen Cielavina hyppäsi kaaressa puolesta välistä lastaussiltaa kengättömät kaviot jäisellä asfaltilla liukuen ulos.
Ensimmäiset päivät tarkkailin Sintin ruoka ja juoma määriä, ja tulin tulokseen, että ainakin vesi maistuu. Torstaina hampaat raspattiin, aloitettiin rokotusohjelma ja laitettiin Sintille kengät jalkaan. Nyt kun eläinlääkäri oli paikalla, pystyin helposti suoraan kysymään eläinlääkäriltämme, kuka Etelä-Suomessa tunnistaa hevoset rekisteröintiä varten. Sain Ell:iltä nimen ja puhelinnumeron, johon soitin perjantaina. Saman viikon lauantaina annoin hevoselle matolääkkeen, ja seuraavan viikon tiistaina saapui tunnistaja tallillemme hevosieni Suomeen rekisteröintiä varten. Sintin ja Granden pienimmätkin väri läiskät ja viirut piirrettiin paperille, merkittiin pyörteet ja tarkistettiin sirut. Sintti oli täysin tunnistettavissa passiinsa ja traces todistukseen, + sirukin täsmäsi, joten passi ja paperit lähtivät Hippokseen. Nyt enää odotellaan passeja takaisin saapuvaksi, ennen sitä saan varmaan muutaman harmaan hiuksen kasvatella. Sintti treenaa tällä hetkellä jo aktiivisesti, jotta ollaan keväällä kisakauden alkaessa terässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti